Terve Turku!

Terveyskeskus:

Turussa on poikkeuksellisen vanhusvoittoinen väestö. Terveyskeskuksen lääkäreiden vastuuväestö on liian suuri, mikä johtaa lääkäreiden hakeutumiseen muualle ja pitkiin odotusaikoihin, kun potilas haluaa lääkäriin. Tässä suhteessa kunnassa on myös epätasa-arvoa, sillä joidenkin odotusaika lääkäriin on alle viikon, kun se pahimmillaan on nyt yli 70 päivää. Terveyskeskukseen tulee päästä kolmessa päivässä lääkäriin, kun tarve on.

Pohjoismaisen mallin mukaan Turussa tulisi lääkärin saada valita potilaslistansa pituus ja kuntalaisten oma lääkärinsä. Jotta kaikki toimisi, tulee lääkärimäärää lisätä. Kaikkien lääkäreiden ei tarvitse toimia terveyskeskuksessa virassa, vaan myös yksityinen palvelutuotanto tulee sallia. Ammatinharjoittajuus on myös tapa sitouttaa lääkäreitä pysymään toimessaan.

Erikoissairaanhoito:

Hoito tulee saada kolmen kuukauden sisällä siitä, kun sen tarve on todettu. Erikoislääkärikonsultaatio tulee tehdä mahdolliseksi terveyskeskuksessa tai sieltä avohoitoon, jotta tarvittavat konsultaatiot voidaan sada nopeasti silloin, kun sairaalahoitoa ei tarvita.

TYKSin ylipaikat ja erityisesti vanhusten sijoitusongelmat hoidon päätyttyä ovat oleellisesti helpottuneet. Erikoissairaanhoidon resurssien ja mahdollisuuksien oikea käyttö mahdollistuu vain, jos potilas saa hoidon mahdollisimman nopeasti. On sekä hoidollisesti, inhimillisesti että taloudellisesti väärin odotuttaa hoidon tai kuntoutuksen kanssa tai makuuttaa vanhuksia hoidon kannalta väärässä paikassa.

Hammashoito:

Turussa on oma hammashoito ollut huonosti resursoitu, mikä on näkynyt pitkinä jonoina. Tilanne on nyt saatu hallintaan. Yhteistyötä alueen yksityisten tuottajien kanssa tulee ylläpitää jatkossa niin, että osa kunnan tuotannosta tilataan jatkossakin yksityisiltä ja jos jonot uhkaavat pidetä, tätä toimintaa lisätään vastaavasti. Yksittäiset jonojen purkuostot eivät ole hoidollisesti, toiminnallisesti tai taloudellisesti järkevä tapa harjoitta yhteistyötä.

Yksityinen terveydenhoito:

Turussa on perinteisesti ollut erittäin toimiva yksityinen terveydenhuolto. Samalla niiden runsas käyttö on helpottanut julkisen terveydenhuollon työ- ja kustannuspaineita sekä helpottanut osaltaan sinne pääsyä niille, jotka niitä palveluita käyttävät. Yksityinen palvelutuotanto tulee nähdä mahdollisuutena ja turkulaisten terveyttä ja toimintakykyä edistävänä toimintana. Se on laadukasta ja siellä on toteutunut potilaan mahdollisuus valita hoitava lääkärinsä, hoitopaikkansa ja myös pääsy erikoislääkäriin potilaan niin halutessa. Lisäksi sillä on merkittävä työllistävä vaikutus. Tämä tulee huomioida myös julkista palvelua toteutettaessa. Tarvitaan enemmän yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välille.

Terveet vanhuspalvelut:

Suomessa vanhuksia hoidetaan kovin laitosvaltaisesti verrattaessa muihin EU-maihin ja Turussa laitosvaltaisemmin kuin monessa muussa kaupungissa. Se ei ole sen paremmin vanhusten itsensä kuin talouden pidon kannalta suotavaa. Omaishoitajia tulee tukea sekä taloudellisesti että hoitoapua antaen. Oma palvelutuotanto tulee suunnata kotihoidon kaikenpuoliseen tulemiseen. Kyse on asenteesta ja Turun strategiaa tule tässä suhteessa muuttaa selvästi.

Terveellinen lastenhoito:

Lapsilla on oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Kallein tapa hoitaa se on rakentaa hoitolaitoksia ja hoidattaa lapset siellä. Niitäkin kuitenkin tarvitaan. Tulee kuitenkin tukea vanhempien valtaa päättää lastensa hoitotavasta. Kotona tapahtuvaa hoitoa tulee tukea siinä missä kunnallista päiväkotihoitoakin. Varsinkin alle kolmevuotiaille lapsille se on myös infektioalttiuden vuoksi terveellinen hoitomuoto.

Terve talous:

Turun verokertymä on noin 1000€/hlö/v matalampi kuin Tampereen verokertymä. Turkuun muuttaa opiskelijoita ja eläkeläisiä, mutta työikäiset muuttavat naapurikuntiin. Tässä Turku voi toimia toisin – ja täytyykin. Kaavoitus ja elinkeinopolitiikka voi muuttaa tilanteen, vaikka se viekin aikaa. Ilman stabiilia taloutta Turun on mahdoton selvitä palvelutuotannon haasteista, kun vanhusten määrä kasvaa ja lääketieteen mahdollisuudet hoitaa edelleen paranevat, mutta tuottavuus laskee ja huoltosuhde heikkenee. Valitettavasti vasemmiston kaavoitushistorialla ja taloudenhoitoeväillä eivät ongelmat ratkea. Kunnallistaloutta on hoidettava vastuullisesti ja on oltava valmiutta myös omaisuuden myyntiin ja palveluiden hankkimiseen alihankintana silloin, kun alueella on markkinat ja tuottajia.

Terve veropolitiikka:

Veroäyri ei saa nousta. Kyse on tahtotilasta. Jos niin päätetään ja halutaan, niin se pitää. Jokaista palvelutuotannon aluetta tulee kehittää sen tehokkuutta silmällä pitäen. Omaa tuotantoa tulee myös altistaa ulkopuoliselle kilpailulle, jotta nähdään sen laatu- ja kustannus. Turkulaisten veronmaksu lepää ahkerien ja koulutettujen kaupunkilaisten harteilla. Heidän sitoumustaan tärkeään tehtäväänsä ei tule horjuttaa eikä heitä tule sillä syyllä ajaa naapurikuntiin. Lopputulos olisi naapureita korkeampi veroaste ja huonommat, juustohöylällä säästetyt palvelut.


Terve kuntarakenne:

Kunnat ovat muodostuneet, kun vielä liikuttiin hevosilla. Nyt kuntarajat ovat keinotekoisia ihmisten liikkuessa työhön, koulutukseen, harrastuksiin, kauppaan ja palveluihin hyvin nopeasti yli kuntarajojen. On kuntalaisten rahojen heittämistä hukkaan, että kalliita kunnallistekniikoita kaivetaan routaiseen maahan vain, jotta houkutellaan asukkaita samalla alueella vaihtamaan kuntarajan toiselle puolen. Kaavoitusta ja liikenneratkaisuja tulee tarkastella alueen asukkaiden eikä kunnan asukkaiden näkökulmasta. Nyt saamme siis kalliimmalla huonompaa yhdyskuntarakennetta tällä seudulla. Seutukunnan tulee muodostaa yksi kokonaisuus ja vahvistaa asemaansa suhteessa muuhun Suomeen eikä naapurikuntaan. Vain siten saamme terveen rakenteen tulevaisuuden Turun seudulle.

Terve keskusta:

Terve kaupunkikeskusta on elävä. Kävelijöillä tulee olla tilaa ja kauppojen tulee kyetä houkuttelemaan asiakkaita. Julkinen liikenne tulee luonnollisesti aina kaupunkien keskustoihin, joten poliittisin päätöksin ei tule ajaa ihmisiä valitsemaan automarketteja ostospaikoikseen. Kun keskustan kauppiaat ovat nyt valmiit itse rahoittamaan torin alle parkkihallin, joka mahdollistaa tuulelta ja sateelta suojassa liikkumisen torin seudun kaupoissa tulee se ehdottomasti nyt toteuttaa. Samalla saamme torilta pois myyjien kuorma-autot ja kaduilta parkkipaikkaa etsivät autot. Autojen keskusta muuttuu ihmisten keskustaksi ja kauppojen elinehdot paranevat. Seurauksena on elävä keskusta. Pohjoisella pallonpuoliskolla toimitaan kaikkialla näin.