Terveyskeskuksen hoitotakuu

Kuluneen vuosikymmenen aikana lääkärivaje on tasaisesti lisääntynyt, vaikka lääkärimäärä on koko ajan kasvussa. Syksystä 2006 syksyyn 2007 lääkärivaje lisääntyi noin 10 % ja vajeesta kärsivien terveyskeskusten määrä lähes 20 %. Lääkäreiden koulutusmääriä on juuri nostettu yli 70 %. Vuoteen 2015 mennessä Suomessa on 2000 lääkäriä enemmän kuin nyt. Kasvusta huolimatta vaje lisääntyy.

Suomessa oli viime vuonna 220 terveyskeskusta tai terveyskeskuskuntayhtymää. Näiden johtavista lääkäreistä lähes kolmasosa on vuoden sisällä vaihtunut. Erityisen huolestuttavaa on, että pitkään terveyskeskukseen sitoutuneet ja sen toimintaa johtavat lääkärit ovat siirtyneet enenevästi pois.

Terveyskeskusjärjestelmä on vakavassa kriisissä. Se ei voi olla vaikuttamatta jokaiseen suomalaiseen lääkäriä tarvitsevaan eikä myöskään niihin eri ammattiryhmien työntekijöihin, jotka terveyskeskuksissa työskentelevät. Jos perusterveydenhuolto ei ole kunnossa, erikoissairaanhoidon palvelujen aiheeton käyttö lisääntyy.

Suomi on lähes ainoa EU-maa, joka järjestää perusterveydenhuollon kunnallisissa terveyskeskuksissa. Muissa pohjoismaissa on vaihdettu tai vaihdetaan järjestämistapaa. Muualla Euroopassa se ei koskaan ole tällainen ollutkaan. On syytä katsoa, millä muulla tavalla kansalaisten perusterveydenhuolto voidaan hoitaa.

Norjassa potilas valitsee lääkärinsä

Vuosituhannen alussa Norjan terveyskeskusjärjestelmä oli samanlaisissa ongelmissa kuin Suomi nyt. Terveyskeskuslääkärivaje oli noin 500 lääkäriä. Uusia virkoja ei perustettu, koska entisetkin olivat tyhjillään. Lääkärit hakeutuivat pois.

Vuoden 2001 alussa Norjassa uudistettiin perusterveydenhuolto. Sen keskeiset elementit olivat potilaiden mahdollisuus valita oma lääkärinsä ja lääkärin mahdollisuus rajoittaa omalle listalle tulevien potilaiden määrää. Lääkärit eivät saaneet valita potilaitaan.

Lisäksi määritettiin väestön perusteella laskennallinen summa, joka kunnan piti käyttää lääkäripalveluiden tuottamiseen. Siten lääkärit tuli hankittua tavalla tai toisella jokaiseen kuntaan. Se mahdollisti myös yksittäisen lääkärin työn hallinnan.

Osa lääkäreistä valitsi listalleen hyvin vähän potilaita, koska he halusivat tehdä osapäivätyötä. Jokainen lääkäri sai järjestää vastaanottotyönsä itse ilman poliittisten tai muiden virkamiesten käytännön ohjeistuksia. Vastuuväestön koko jäi keskimäärin hieman alle 1200:n, kun se Suomessa on noin 2 000.

Uudistus antoi lääkärille mahdollisuuden valita, jääkö hän kunnan kuukausipalkkaiseksi virkamieslääkäriksi vai ryhtyykö ammatinharjoittajaksi joko kunnan tai omissa tiloissa. Valtaosa lääkäreistä valitsi ammatinharjoittajamallin.

Parissa vuodessa vaje oli poistunut. Lisäksi oli perustettu 200 uutta virkaa, jotka pystyttiin täyttämään. Norjan perusterveydenhuollon uudistus ratkaisi terveyskeskuslääkärivajeen.

Ruotsin vårdval -järjestelmä

Myös Ruotsissa on perusterveydenhuollossa lääkäreiden rekrytointiongelmia. Jopa 2000 lääkäriä voitaisiin palkata heti. Tämä on johtanut palvelujärjestelmän uudelleentarkasteluun.

Vuosi sitten Göteborgin alueella ja tämän vuoden alusta Tukholman läänin 2 miljoonan asukkaan väestöpohjaa on hoidettu uudella järjestelmällä, jossa on norjalaisia piirteitä. Syksyllä järjestelmä laajenee Skåneen ja suunnitelmien mukaan koko maahan ensi vuonna.

”Vårdval” -järjestelmässä potilas aktiivisesti valitsee oman terveyskeskuksensa ja lääkärinsä. Hänellä on oikeus lääkärin vaihtoon, kuten Norjassakin. Myös Ruotsissa lääkäreistä pyritään tekemään enemmän ammatinharjoittajia. Lääkärit vastaavat palveluiden tuottamisesta perusterveydenhuollossa yhdessä hoitajien, ravitsemusterapeuttien, psykologien ja muiden ammattiryhmien kanssa. He myös organisoivat työnsä itse.

Lääkäreillä on vastuu potilaiden hoidosta päivystysaikana, mikä parantaa perusterveydenhuollon toimintaa edelleen. Järjestelmä mahdollistaa yleislääkärin lisäksi geriatrien ja pediatrien listautumisen valittavien lääkärien joukkoon. Tämä laajentaa potilaiden mahdollisuuksia valita omalääkärinsä, lisää perusterveydenhuollon lääkärien määrä ja vastaa vanhenevan väestön tarpeisiin aiempaa paremmin.

Potilas on keskeinen toimija. Hän voi valita omalääkärinsä julkisesta tai yksityisestä terveydenhuollosta, yleislääkärin tai määrättyjen erikoisalojen erikoislääkärin. Myös kotikäyntien tekemistä on suosittu. Se on eduksi erityisesti vanhenevalle väestölle, mutta myös potilaan kokonaistuntemiselle. Kotikäynti on vanha, kansainvälinen yleislääketieteen traditio, joka on Suomesta käytännössä täysin hävinnyt.

Tanskassa ammatinharjoittajamalli

Tanskassa on jo vuosia toiminut meidän vanhaa kunnanlääkärimallia vastaava ammatinharjoittajamalli. Lääkärit toimivat pienissä vastaanottopisteissä, joissa henkilökuntaa on vähän. Yleislääkärin vastuuväestö on noin 1600.

Toiminta muistuttaa perhelääkäriyttä eikä perusterveydenhuoltoon ole sysätty sellaista määrää erikoissairaanhoidon vastuita kuin Suomessa. Lääkärit viihtyvät työpaikoissaan. Erikoislääkärikonsultaatiot sekä sairaalahoidot hallinnoidaan oman lääkärin kautta. Yleislääkäri on potilaan kokonaishoidon vastuulääkäri, jonka potilas itse valitsee. Kotikäynnit ovat yleisiä ja tuttuja potilaita hoidetaan paljon puhelimitse ilman hoitajien välikäsiä.

Ammatinharjoittajuus Suomeen?

Sosiaali- ja terveysministeriö on huolestuneena seurannut terveyskeskusten lisääntyviä ongelmia. Ministeriö on tehnyt useita selvityksiä, joissa on pyritty löytämään Suomeen toimivia ratkaisuja. Nyt ministeriö työstää ”toimiva terveyskeskus” -mallia.

Pohjoismaisia ratkaisuja ei kannata jättää huomiotta uudistettaessa perusterveydenhuoltoa. Ammatinharjoittajuus takaa hyvin työn hallinnan ja sen itsenäisen järjestämisen. Siksi se tulee tuoda terveyskeskusmallimme rinnalle toiseksi yhdenvertaiseksi tavaksi tuottaa palveluja.

Kaikissa pohjoismaissa valtion ohjaava ote kuntiin uudistuksissa on ollut voimakas. Keskusohjauksen tarve korostuu Suomessa, jossa palvelua järjestävien kuntien määrä on valtaisa muihin pohjoismaihin verrattuna.

Perusterveydenhuollon hoitotakuu

Erikoissairaanhoidon hoitojonot, joissa oli 80 000 potilasta, purettiin säätämällä hoitotakuulaki. Sen on laskettu maksaneen noin 360 M€. Nyt on aika säätää perusterveydenhuollon hoitotakuulaki, joka takaisi yksittäisen kunnan tai kuntayhtymän perusterveydenhuollossa työskentelevän lääkärin vastuuväestön koon noin 1 600 potilaaseen.

Uudistus edellyttäisi lääkärien lisäämistä perusterveydenhuollossa ja siten myös lisääntyneitä palkkakustannuksia. Kunnan palkkakustannuserolle tulisi taata täysimääräinen valtionapu, mutta vasta uudistuksen toteuduttua. Siten kunnille tulisi aito kannuste hoitaa asia. Valtio tulisi mukaan valtakunnallisen perusterveydenhuollon ongelman ratkaisuun. Perusterveydenhuoltoa ei voi saada toimimaan ilman mainittavaa lisälääkärityöpanosta.

Perusterveydenhuollon ongelmien keskeiset syyt tiedetään. Työ tulee voida organisoida vapaammin ja työmäärä tulee saada hallintaan sekä erikoislääkärikonsultaatiot nopeiksi. Potilaan tulee saada valita lääkäri ja järjestelmän tulee tukea lääkärin pysyvyyttä kunnassa.

Meillä on nyt yksi lääkäri 300 kansalaista kohti. Lääkäriksi koulutetaan enemmän kuin joka sadas ikäluokasta. Kun astia vuotaa, se tulee tilkitä eikä keskittyä vain sen täyttämiseen. Pakottaminen terveyskeskuksiin ei ole kestävä ratkaisu vapaassa yhteiskunnassa. Terveyskeskuslääkärivuodon syy voidaan hoitaa.