maanantai 13. lokakuuta 2008

Täysivaltainen potilas

Euroopassa potilaan mahdollisuus valita perusterveydenhuollon lääkärinsä on itsestään selvyys. Perikonservatiivisessa Englannissa on potilailla mahdollisuus myös sairaalan valintaan. Kun potilas saa omalääkäriltään lähetteen sairaalaan, hänelle esitetään viisi vaihtoehtoista sairaalaa, joista yhden on oltava yksityinen. Uudistuksen tavoitteina on ollut ottaa potilas paremmin huomioon, lisätä tehokkuutta, vähentää odotusaikoja, lisätä tasa-arvoa ja mahdollistaa potilaille parempi kontrolli itseään koskeviin päätöksiin.

EU-15 maista vain Suomessa ja Espanjassa lääkärin on pakko lähettää potilas määrättyyn sairaalaan. EU-15 maista vain Suomessa potilas ei voi valita perusterveydenhuollon lääkäriään.

EU-maissa yleisesti terveyspalvelujärjestelmien kehittämisen perusteena on ollut ’patient empowerment’. Ehkä oireellista, mutta tälle termille ei ole vielä suomenkielistä vakiintunutta vastinetta. ( to empower = valtuuttaa, antaa jollekin valtuudet). Suomalaiset potilaat ovat järjestelmässämme hallintoalamaisia samalla tavoin kuin autoilijat autokatsastuksessa 20 vuotta sitten.

Suomessa on menossa kunnallisten rakenteiden ja palveluiden uudistaminen. Kansalaisten paine viranomaisiin on ollut tässä suhteessa hämmästyttävän vähäistä. Yhtenä syynä tähän varmasti on se, että lääkärin valintaakin tärkeämpänä potilaat ovat nähneet hoidon saamisen ylipäätään. Sitäkin suomalaiset ovat jaksaneet odottaa tyynen rauhallisena tavalla, jota Keski-Euroopassa ei voida ymmärtää.

Palvelurakenneuudistuksen syy on nopeasti nousevat terveysmenot. Sekä EML –järjestelmä että yksityislääkärijärjestelmä tuovat yksityistä rahaa vapaaehtoisesti terveydenhuoltoon. Potilaat maksavat veroina julkisen hoitonsa, mutta jättävät sen käyttämättä lyhentäen omalta osaltaan julkisia jonoja ja maksaen valitsemastaan hoidosta itse valtaosan.

Julkisen palvelujärjestelmän tulevaisuuden turvaaminen vaatii tällaisia toimintamuotoja. Yksityislääkärikäynneistä Kelan korvauksia on saanut 44% eläkeläisistä, 34% toimihenkilöistä ja 20% työttömistä. Noin 2/3 potilaista on naisia. Järjestelmä ei vaikuta kovin eriarvoistavalta eikä sen palvelutuotannon siirtäminen julkiseksi ole edes kuntien edun mukaista – potilaista puhumattakaan.

Terveyskeskusten potilaat ovat enemmän vanhuksia kuin nuoria aikuisia. Tutkimusten mukaan nuoremmat, koulutetut ja erityisesti naiset halusivat vaikuttaa lääkärinsä valintaan ja hoitoonsa. Onko niin, että vanhakantainen tilanne pitää huolen siitä, että yksityinen sektori kasvaa, kun nuoremmat ikäluokat arvostavat mahdollisuutta valita lääkärinsä? Ja toisaalta vanhukset eivät ole tottuneet valittamaan tai valitsemaan, joten muutospainetta ei synny.

Palveluyhteiskunnassa pelkkä hoito ei riitä, vaan tulee pyrkiä tyytyväiseen potilaaseen ja potilaan ottamiseen mukaan hoidon suunnitteluun sekä toteutukseen. Itse asiassa kaiken potilashoidon tuloksena tulee pyrkiä siihen, että potilas on tyytyväinen. Tyytyväinen potilas myös sitoutuu hoitoonsa paremmin.

Suomalaisen potilaan tulee olla täysivaltainen, ellei toisin todisteta. ’Empowered patient’ voisi siis olla Suomeksi täysivaltainen potilas. Käsite tarvitsee Suomessa myös sisällön. Aika näyttää, antaako uusi terveydenhuoltolaki asialle sisällön.

Ei kommentteja: