Olen myönteisesti ilahtunut saamastani äänimäärästä ja haluan kiittää tukijoitani. Työ jatkuu, haasteet kovenevat.
Viimeaikaiset uutiset pankkimaailmasta eivät voi olla vaikuttamatta kuntatalouteen Suomessa. Verotulojen kasvu hidastuu, ehkä jopa taantuu samalla, kun kaupungin menot pikemminkin kasvavat. Turku ei ole päässyt alijäämäisestä budjetista eroon kasvun vuosina, joten tälle valtuustokaudelle riittää haastetta kaksin verroin.
Meillä on edellytykset vähentää kuluja ilman palvelutasoon koskemista toimintastrategiaa muuttamalla. Tämä edellyttää halua ja valmiutta muuttaa toimintatapoja, jotka ovat näissä asioissa olleet kovin ”perinteisiä”.
Elämme monipuoluemaassa ja siksi millään ryhmällä ei ole oikeutta sanella ratkaisuja yksin. Tarvitsemmekin ehdottomasti koko vaalikautta koskevan ohjelman, jonka mukaan valtuuston tulee toimia. Lopputulos on kaupunkilaiselle parempi kuin kiistely asia asialta valtuustossa. Toivottavasti vihreät ja demarit (tärkeimpinä) sekä muut ryhmät ovat valmiit pohtimaan kokonaisuuksien suunnittelemista ja uusia tapoja tuottaa palveluja. Aivan erityisesti vanhuspalveluiden painopisteen siirtäminen kohti vanhusten kotiasumisen aktiivista tukemista on tärkeää.
Turulla on imago-ongelma, mikä heikentää myös rekrytointia. Riitely seuraavien vuosien taloudellisista ja toiminnallisista linjoista ei edistä mahdollisuuksia ravistaa ikuisen riitelyn titteli harteiltamme.
Turku on yksi Suomen parhaista paikoista asua – ennen kaikkea se on kotikaupunkimme. Vaalitaan sitä siis yhdessä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terve Turku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terve Turku. Näytä kaikki tekstit
perjantai 31. lokakuuta 2008
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Onko Turun saattohoitopalvelut kilpailutettava?
Turun Sanomissa on kirjoitettu päätöksestä kilpailuttaa turkulaisten saattohoitopalvelut. Turussa toimii Lounais-Suomen Syöpäsäätiön ylläpitämä Karina-koti, joka on erikoistunut saattohoitoon. Sen palveluihin on oltu tyytyväisiä. Kyseessä on kuitenkin yksityinen, ns. kolmannen sektorin toimija.
Kun kunta tekee julkisen hankinnan, sen tulee nykyisten säädösten mukaan avata se yleiselle tarjouskilpailulle eikä se voi suosia tilauksissaan ketään erityisesti. Myös edellisellä kerralla neljä vuotta sitten toiminta oli kilpailutettava ja se kilpailutettiin. Toimijoiksi tulivat Karina-kodin lisäksi Mehiläisen hoivakoti.
Kuntalaisten edun mukaista on, että palvelutuottaja on mahdollisimman laadukas. Onkin täysin väärin, että palvelutuotannon kilpailutuksissa laadulle on annettu kovin vähän painoa hinnan muodostaessa usein käytännössä ainoan merkittävän syyn valinnalle.
Terveyslautakunnassa asiassa käytiin keskustelua ja tuotiin selvästi esille, että erityisesti saattohoidossa tulee painottaa hoidon laatua palvelutuottajaa ratkaistaessa. On vaikea kuvitella, mistä löytyisi Karina-kotia laadukkaampi palveluiden tarjoaja Turussa. Kyse on siis erityisesti säädösten noudattamisesta (= on kilpailutettava) ja oikein tehdystä turkulaisia hyödyttävästi suoritetusta kilpailutuksesta (= hinta ei voi olla ainoa peruste). Tästä tulee terveysviraston kantaa vastuu kilpailutussäädökset määrittäessään. Ja tämä on lautakunnassa ohjeistettu.
Onko kilpailutus terveydenhuollossa mielekästä?
Tällä hetkellä yksittäinen turkulainen pääsee terveyskeskuslääkärin vastaanotolle 3-76 päivän sisällä yhteydenotosta. Ei voi sanoa, että meillä vallitsisi tasa-arvo kunnallisten terveyspalveluiden tarjonnassa. Terveyskeskuslääkärille ei saisi koskaan joutua odottamaan yli viikkoa. Tämä on mahdollista vain järjestelmässä, joka voi elää omaa elämäänsä ilman velvoitetta keskeisten laatumittarien täyttämiseen.
Varissuon terveysasema on vaikeasti vajaamiehitetty. Samoin Pansiossa on ollut ongelmia pitkään. On vaikea ymmärtää, miksei koko yhden tai kahden aseman perusterveydenhuollon palveluita kilpailuteta ja oteta keskeiseksi laatutekijäksi nopeaa yhteydensaantia terveyskeskuksen lääkäriin. Näin voitaisiin vahvistaa samalla muiden asemien miehitystä terveyskeskuksen omien lääkärien siirtyessä sinne ja saadessa työnsä paremmin hallintaan. Turku on kuitenkin ostanut perusterveydenhuollon lääkäripalveluita yksittäin keskimäärin seitsemän lääkärin työpanoksen verran koko kuluvan vuoden. Siinä ei ole mielestäni mitään mieltä.
Onko alihankinta kalliimpaa?
Mitä lyhyemmällä varoitusajalla ja mitä lyhyemmäksi aikaa palveluita ostetaan, sitä varmimmin niiden hinta on korkea. Tästä on hyvänä esimerkkinä Turun hammashuollon ostopalvelut vuonna 2005. Suunniteltu alihankinta ja pitkäaikainen sopimus takaavat varmimmin sopimuksen taloudellisen edullisuuden. Turun terveyskeskuksen päivystyksen kilpailutus johti selviin säästöihin päivystyksen kustannuksissa. Lisäksi se vapautti 3-4 lääkäriä päivätyöhön ilman lisäkustannuksia, minkä rahallinen arvo pelkästään on noin 200.000 – 300.000 euroa vuosittain.
Kilpailuttaa vai ei?
Kysymykseen ei voi vastata suoraan. Kuntalaisten tulee saada laadukkaita palveluita niitä tarvitessaan. Toimiessaan monopolistisesti kunta ei välttämättä takaa sen paremmin laatua kuin saatavuutta oli kyse, mistä palveluista tahansa. Valitettavasti se pätee myös terveyspalveluihin. Juuri Lääkäriliitto on aikanaan vaatinut julkisuudessa hoitotakuulakia. Syynä oli se, että kunnat eivät tarjonneet ihmisten tarvitsemia hoitopalveluita, vaan sysivät ihmiset tuskastuttavan pitkiin jonoihin.
Kun laatu on kilpailutuksessa aina yksi osatekijä, kilpailutus osaltaan edistää kuntalaisten palveluiden saantia ja palveluiden tasoa. Valitettavasti nyt, kun kilpailutusta on alettu harjoitella, on talous lähes ainoa määräävä tekijä. Lisäksi laatumittarit ovat saattaneet olla sellaisia, etteivät ne erottele tarjoajia mitenkään laadun suhteen.
Vastaus on siis lopultakin se, että kyllä tulee kilpailuttaa, mutta soveltuvissa tilanteissa ja oikein kriteerein. Terveyspalvelut eivät ole vain taloudellinen tuote, jota ostetaan ja myydään. Ne ovat keskeisintä kunnallista palvelutuotantoa, jossa ammattitaito ja laatu muodostavat tärkeimmän ulottuvuuden.
Karina-kodissa nämä ovat olleet kohdallaan, vaikka se ei olekaan kunnan oma laitos. Siis yksityinenkin voi olla hyvä ja laadukas ja tarjota kunnallisia palveluita. Mutta kaikki toimijat tulee lähtötilanteessa asettaa samalle viivalle. On ymmärrettävää, että kun käsitteet ”saattohoito” ja ”kilpailutus” yhdistetään mielleyhtymä saattaa antaa kuvan välinpitämättömyydestä ja arvojen puuttumisesta. Tästä ei ole olut kyse Turun saattohoidon järjestämisessä edellisen sen paremmin kuin tämänkään vaalikauden aikana.
Kun kunta tekee julkisen hankinnan, sen tulee nykyisten säädösten mukaan avata se yleiselle tarjouskilpailulle eikä se voi suosia tilauksissaan ketään erityisesti. Myös edellisellä kerralla neljä vuotta sitten toiminta oli kilpailutettava ja se kilpailutettiin. Toimijoiksi tulivat Karina-kodin lisäksi Mehiläisen hoivakoti.
Kuntalaisten edun mukaista on, että palvelutuottaja on mahdollisimman laadukas. Onkin täysin väärin, että palvelutuotannon kilpailutuksissa laadulle on annettu kovin vähän painoa hinnan muodostaessa usein käytännössä ainoan merkittävän syyn valinnalle.
Terveyslautakunnassa asiassa käytiin keskustelua ja tuotiin selvästi esille, että erityisesti saattohoidossa tulee painottaa hoidon laatua palvelutuottajaa ratkaistaessa. On vaikea kuvitella, mistä löytyisi Karina-kotia laadukkaampi palveluiden tarjoaja Turussa. Kyse on siis erityisesti säädösten noudattamisesta (= on kilpailutettava) ja oikein tehdystä turkulaisia hyödyttävästi suoritetusta kilpailutuksesta (= hinta ei voi olla ainoa peruste). Tästä tulee terveysviraston kantaa vastuu kilpailutussäädökset määrittäessään. Ja tämä on lautakunnassa ohjeistettu.
Onko kilpailutus terveydenhuollossa mielekästä?
Tällä hetkellä yksittäinen turkulainen pääsee terveyskeskuslääkärin vastaanotolle 3-76 päivän sisällä yhteydenotosta. Ei voi sanoa, että meillä vallitsisi tasa-arvo kunnallisten terveyspalveluiden tarjonnassa. Terveyskeskuslääkärille ei saisi koskaan joutua odottamaan yli viikkoa. Tämä on mahdollista vain järjestelmässä, joka voi elää omaa elämäänsä ilman velvoitetta keskeisten laatumittarien täyttämiseen.
Varissuon terveysasema on vaikeasti vajaamiehitetty. Samoin Pansiossa on ollut ongelmia pitkään. On vaikea ymmärtää, miksei koko yhden tai kahden aseman perusterveydenhuollon palveluita kilpailuteta ja oteta keskeiseksi laatutekijäksi nopeaa yhteydensaantia terveyskeskuksen lääkäriin. Näin voitaisiin vahvistaa samalla muiden asemien miehitystä terveyskeskuksen omien lääkärien siirtyessä sinne ja saadessa työnsä paremmin hallintaan. Turku on kuitenkin ostanut perusterveydenhuollon lääkäripalveluita yksittäin keskimäärin seitsemän lääkärin työpanoksen verran koko kuluvan vuoden. Siinä ei ole mielestäni mitään mieltä.
Onko alihankinta kalliimpaa?
Mitä lyhyemmällä varoitusajalla ja mitä lyhyemmäksi aikaa palveluita ostetaan, sitä varmimmin niiden hinta on korkea. Tästä on hyvänä esimerkkinä Turun hammashuollon ostopalvelut vuonna 2005. Suunniteltu alihankinta ja pitkäaikainen sopimus takaavat varmimmin sopimuksen taloudellisen edullisuuden. Turun terveyskeskuksen päivystyksen kilpailutus johti selviin säästöihin päivystyksen kustannuksissa. Lisäksi se vapautti 3-4 lääkäriä päivätyöhön ilman lisäkustannuksia, minkä rahallinen arvo pelkästään on noin 200.000 – 300.000 euroa vuosittain.
Kilpailuttaa vai ei?
Kysymykseen ei voi vastata suoraan. Kuntalaisten tulee saada laadukkaita palveluita niitä tarvitessaan. Toimiessaan monopolistisesti kunta ei välttämättä takaa sen paremmin laatua kuin saatavuutta oli kyse, mistä palveluista tahansa. Valitettavasti se pätee myös terveyspalveluihin. Juuri Lääkäriliitto on aikanaan vaatinut julkisuudessa hoitotakuulakia. Syynä oli se, että kunnat eivät tarjonneet ihmisten tarvitsemia hoitopalveluita, vaan sysivät ihmiset tuskastuttavan pitkiin jonoihin.
Kun laatu on kilpailutuksessa aina yksi osatekijä, kilpailutus osaltaan edistää kuntalaisten palveluiden saantia ja palveluiden tasoa. Valitettavasti nyt, kun kilpailutusta on alettu harjoitella, on talous lähes ainoa määräävä tekijä. Lisäksi laatumittarit ovat saattaneet olla sellaisia, etteivät ne erottele tarjoajia mitenkään laadun suhteen.
Vastaus on siis lopultakin se, että kyllä tulee kilpailuttaa, mutta soveltuvissa tilanteissa ja oikein kriteerein. Terveyspalvelut eivät ole vain taloudellinen tuote, jota ostetaan ja myydään. Ne ovat keskeisintä kunnallista palvelutuotantoa, jossa ammattitaito ja laatu muodostavat tärkeimmän ulottuvuuden.
Karina-kodissa nämä ovat olleet kohdallaan, vaikka se ei olekaan kunnan oma laitos. Siis yksityinenkin voi olla hyvä ja laadukas ja tarjota kunnallisia palveluita. Mutta kaikki toimijat tulee lähtötilanteessa asettaa samalle viivalle. On ymmärrettävää, että kun käsitteet ”saattohoito” ja ”kilpailutus” yhdistetään mielleyhtymä saattaa antaa kuvan välinpitämättömyydestä ja arvojen puuttumisesta. Tästä ei ole olut kyse Turun saattohoidon järjestämisessä edellisen sen paremmin kuin tämänkään vaalikauden aikana.
tiistai 30. syyskuuta 2008
Terve Turku!
Terveyskeskus:
Turussa on poikkeuksellisen vanhusvoittoinen väestö. Terveyskeskuksen lääkäreiden vastuuväestö on liian suuri, mikä johtaa lääkäreiden hakeutumiseen muualle ja pitkiin odotusaikoihin, kun potilas haluaa lääkäriin. Tässä suhteessa kunnassa on myös epätasa-arvoa, sillä joidenkin odotusaika lääkäriin on alle viikon, kun se pahimmillaan on nyt yli 70 päivää. Terveyskeskukseen tulee päästä kolmessa päivässä lääkäriin, kun tarve on.
Pohjoismaisen mallin mukaan Turussa tulisi lääkärin saada valita potilaslistansa pituus ja kuntalaisten oma lääkärinsä. Jotta kaikki toimisi, tulee lääkärimäärää lisätä. Kaikkien lääkäreiden ei tarvitse toimia terveyskeskuksessa virassa, vaan myös yksityinen palvelutuotanto tulee sallia. Ammatinharjoittajuus on myös tapa sitouttaa lääkäreitä pysymään toimessaan.
Erikoissairaanhoito:
Hoito tulee saada kolmen kuukauden sisällä siitä, kun sen tarve on todettu. Erikoislääkärikonsultaatio tulee tehdä mahdolliseksi terveyskeskuksessa tai sieltä avohoitoon, jotta tarvittavat konsultaatiot voidaan sada nopeasti silloin, kun sairaalahoitoa ei tarvita.
TYKSin ylipaikat ja erityisesti vanhusten sijoitusongelmat hoidon päätyttyä ovat oleellisesti helpottuneet. Erikoissairaanhoidon resurssien ja mahdollisuuksien oikea käyttö mahdollistuu vain, jos potilas saa hoidon mahdollisimman nopeasti. On sekä hoidollisesti, inhimillisesti että taloudellisesti väärin odotuttaa hoidon tai kuntoutuksen kanssa tai makuuttaa vanhuksia hoidon kannalta väärässä paikassa.
Hammashoito:
Turussa on oma hammashoito ollut huonosti resursoitu, mikä on näkynyt pitkinä jonoina. Tilanne on nyt saatu hallintaan. Yhteistyötä alueen yksityisten tuottajien kanssa tulee ylläpitää jatkossa niin, että osa kunnan tuotannosta tilataan jatkossakin yksityisiltä ja jos jonot uhkaavat pidetä, tätä toimintaa lisätään vastaavasti. Yksittäiset jonojen purkuostot eivät ole hoidollisesti, toiminnallisesti tai taloudellisesti järkevä tapa harjoitta yhteistyötä.
Yksityinen terveydenhoito:
Turussa on perinteisesti ollut erittäin toimiva yksityinen terveydenhuolto. Samalla niiden runsas käyttö on helpottanut julkisen terveydenhuollon työ- ja kustannuspaineita sekä helpottanut osaltaan sinne pääsyä niille, jotka niitä palveluita käyttävät. Yksityinen palvelutuotanto tulee nähdä mahdollisuutena ja turkulaisten terveyttä ja toimintakykyä edistävänä toimintana. Se on laadukasta ja siellä on toteutunut potilaan mahdollisuus valita hoitava lääkärinsä, hoitopaikkansa ja myös pääsy erikoislääkäriin potilaan niin halutessa. Lisäksi sillä on merkittävä työllistävä vaikutus. Tämä tulee huomioida myös julkista palvelua toteutettaessa. Tarvitaan enemmän yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välille.
Terveet vanhuspalvelut:
Suomessa vanhuksia hoidetaan kovin laitosvaltaisesti verrattaessa muihin EU-maihin ja Turussa laitosvaltaisemmin kuin monessa muussa kaupungissa. Se ei ole sen paremmin vanhusten itsensä kuin talouden pidon kannalta suotavaa. Omaishoitajia tulee tukea sekä taloudellisesti että hoitoapua antaen. Oma palvelutuotanto tulee suunnata kotihoidon kaikenpuoliseen tulemiseen. Kyse on asenteesta ja Turun strategiaa tule tässä suhteessa muuttaa selvästi.
Terveellinen lastenhoito:
Lapsilla on oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Kallein tapa hoitaa se on rakentaa hoitolaitoksia ja hoidattaa lapset siellä. Niitäkin kuitenkin tarvitaan. Tulee kuitenkin tukea vanhempien valtaa päättää lastensa hoitotavasta. Kotona tapahtuvaa hoitoa tulee tukea siinä missä kunnallista päiväkotihoitoakin. Varsinkin alle kolmevuotiaille lapsille se on myös infektioalttiuden vuoksi terveellinen hoitomuoto.
Terve talous:
Turun verokertymä on noin 1000€/hlö/v matalampi kuin Tampereen verokertymä. Turkuun muuttaa opiskelijoita ja eläkeläisiä, mutta työikäiset muuttavat naapurikuntiin. Tässä Turku voi toimia toisin – ja täytyykin. Kaavoitus ja elinkeinopolitiikka voi muuttaa tilanteen, vaikka se viekin aikaa. Ilman stabiilia taloutta Turun on mahdoton selvitä palvelutuotannon haasteista, kun vanhusten määrä kasvaa ja lääketieteen mahdollisuudet hoitaa edelleen paranevat, mutta tuottavuus laskee ja huoltosuhde heikkenee. Valitettavasti vasemmiston kaavoitushistorialla ja taloudenhoitoeväillä eivät ongelmat ratkea. Kunnallistaloutta on hoidettava vastuullisesti ja on oltava valmiutta myös omaisuuden myyntiin ja palveluiden hankkimiseen alihankintana silloin, kun alueella on markkinat ja tuottajia.
Terve veropolitiikka:
Veroäyri ei saa nousta. Kyse on tahtotilasta. Jos niin päätetään ja halutaan, niin se pitää. Jokaista palvelutuotannon aluetta tulee kehittää sen tehokkuutta silmällä pitäen. Omaa tuotantoa tulee myös altistaa ulkopuoliselle kilpailulle, jotta nähdään sen laatu- ja kustannus. Turkulaisten veronmaksu lepää ahkerien ja koulutettujen kaupunkilaisten harteilla. Heidän sitoumustaan tärkeään tehtäväänsä ei tule horjuttaa eikä heitä tule sillä syyllä ajaa naapurikuntiin. Lopputulos olisi naapureita korkeampi veroaste ja huonommat, juustohöylällä säästetyt palvelut.
Terve kuntarakenne:
Kunnat ovat muodostuneet, kun vielä liikuttiin hevosilla. Nyt kuntarajat ovat keinotekoisia ihmisten liikkuessa työhön, koulutukseen, harrastuksiin, kauppaan ja palveluihin hyvin nopeasti yli kuntarajojen. On kuntalaisten rahojen heittämistä hukkaan, että kalliita kunnallistekniikoita kaivetaan routaiseen maahan vain, jotta houkutellaan asukkaita samalla alueella vaihtamaan kuntarajan toiselle puolen. Kaavoitusta ja liikenneratkaisuja tulee tarkastella alueen asukkaiden eikä kunnan asukkaiden näkökulmasta. Nyt saamme siis kalliimmalla huonompaa yhdyskuntarakennetta tällä seudulla. Seutukunnan tulee muodostaa yksi kokonaisuus ja vahvistaa asemaansa suhteessa muuhun Suomeen eikä naapurikuntaan. Vain siten saamme terveen rakenteen tulevaisuuden Turun seudulle.
Terve keskusta:
Terve kaupunkikeskusta on elävä. Kävelijöillä tulee olla tilaa ja kauppojen tulee kyetä houkuttelemaan asiakkaita. Julkinen liikenne tulee luonnollisesti aina kaupunkien keskustoihin, joten poliittisin päätöksin ei tule ajaa ihmisiä valitsemaan automarketteja ostospaikoikseen. Kun keskustan kauppiaat ovat nyt valmiit itse rahoittamaan torin alle parkkihallin, joka mahdollistaa tuulelta ja sateelta suojassa liikkumisen torin seudun kaupoissa tulee se ehdottomasti nyt toteuttaa. Samalla saamme torilta pois myyjien kuorma-autot ja kaduilta parkkipaikkaa etsivät autot. Autojen keskusta muuttuu ihmisten keskustaksi ja kauppojen elinehdot paranevat. Seurauksena on elävä keskusta. Pohjoisella pallonpuoliskolla toimitaan kaikkialla näin.
Turussa on poikkeuksellisen vanhusvoittoinen väestö. Terveyskeskuksen lääkäreiden vastuuväestö on liian suuri, mikä johtaa lääkäreiden hakeutumiseen muualle ja pitkiin odotusaikoihin, kun potilas haluaa lääkäriin. Tässä suhteessa kunnassa on myös epätasa-arvoa, sillä joidenkin odotusaika lääkäriin on alle viikon, kun se pahimmillaan on nyt yli 70 päivää. Terveyskeskukseen tulee päästä kolmessa päivässä lääkäriin, kun tarve on.
Pohjoismaisen mallin mukaan Turussa tulisi lääkärin saada valita potilaslistansa pituus ja kuntalaisten oma lääkärinsä. Jotta kaikki toimisi, tulee lääkärimäärää lisätä. Kaikkien lääkäreiden ei tarvitse toimia terveyskeskuksessa virassa, vaan myös yksityinen palvelutuotanto tulee sallia. Ammatinharjoittajuus on myös tapa sitouttaa lääkäreitä pysymään toimessaan.
Erikoissairaanhoito:
Hoito tulee saada kolmen kuukauden sisällä siitä, kun sen tarve on todettu. Erikoislääkärikonsultaatio tulee tehdä mahdolliseksi terveyskeskuksessa tai sieltä avohoitoon, jotta tarvittavat konsultaatiot voidaan sada nopeasti silloin, kun sairaalahoitoa ei tarvita.
TYKSin ylipaikat ja erityisesti vanhusten sijoitusongelmat hoidon päätyttyä ovat oleellisesti helpottuneet. Erikoissairaanhoidon resurssien ja mahdollisuuksien oikea käyttö mahdollistuu vain, jos potilas saa hoidon mahdollisimman nopeasti. On sekä hoidollisesti, inhimillisesti että taloudellisesti väärin odotuttaa hoidon tai kuntoutuksen kanssa tai makuuttaa vanhuksia hoidon kannalta väärässä paikassa.
Hammashoito:
Turussa on oma hammashoito ollut huonosti resursoitu, mikä on näkynyt pitkinä jonoina. Tilanne on nyt saatu hallintaan. Yhteistyötä alueen yksityisten tuottajien kanssa tulee ylläpitää jatkossa niin, että osa kunnan tuotannosta tilataan jatkossakin yksityisiltä ja jos jonot uhkaavat pidetä, tätä toimintaa lisätään vastaavasti. Yksittäiset jonojen purkuostot eivät ole hoidollisesti, toiminnallisesti tai taloudellisesti järkevä tapa harjoitta yhteistyötä.
Yksityinen terveydenhoito:
Turussa on perinteisesti ollut erittäin toimiva yksityinen terveydenhuolto. Samalla niiden runsas käyttö on helpottanut julkisen terveydenhuollon työ- ja kustannuspaineita sekä helpottanut osaltaan sinne pääsyä niille, jotka niitä palveluita käyttävät. Yksityinen palvelutuotanto tulee nähdä mahdollisuutena ja turkulaisten terveyttä ja toimintakykyä edistävänä toimintana. Se on laadukasta ja siellä on toteutunut potilaan mahdollisuus valita hoitava lääkärinsä, hoitopaikkansa ja myös pääsy erikoislääkäriin potilaan niin halutessa. Lisäksi sillä on merkittävä työllistävä vaikutus. Tämä tulee huomioida myös julkista palvelua toteutettaessa. Tarvitaan enemmän yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välille.
Terveet vanhuspalvelut:
Suomessa vanhuksia hoidetaan kovin laitosvaltaisesti verrattaessa muihin EU-maihin ja Turussa laitosvaltaisemmin kuin monessa muussa kaupungissa. Se ei ole sen paremmin vanhusten itsensä kuin talouden pidon kannalta suotavaa. Omaishoitajia tulee tukea sekä taloudellisesti että hoitoapua antaen. Oma palvelutuotanto tulee suunnata kotihoidon kaikenpuoliseen tulemiseen. Kyse on asenteesta ja Turun strategiaa tule tässä suhteessa muuttaa selvästi.
Terveellinen lastenhoito:
Lapsilla on oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Kallein tapa hoitaa se on rakentaa hoitolaitoksia ja hoidattaa lapset siellä. Niitäkin kuitenkin tarvitaan. Tulee kuitenkin tukea vanhempien valtaa päättää lastensa hoitotavasta. Kotona tapahtuvaa hoitoa tulee tukea siinä missä kunnallista päiväkotihoitoakin. Varsinkin alle kolmevuotiaille lapsille se on myös infektioalttiuden vuoksi terveellinen hoitomuoto.
Terve talous:
Turun verokertymä on noin 1000€/hlö/v matalampi kuin Tampereen verokertymä. Turkuun muuttaa opiskelijoita ja eläkeläisiä, mutta työikäiset muuttavat naapurikuntiin. Tässä Turku voi toimia toisin – ja täytyykin. Kaavoitus ja elinkeinopolitiikka voi muuttaa tilanteen, vaikka se viekin aikaa. Ilman stabiilia taloutta Turun on mahdoton selvitä palvelutuotannon haasteista, kun vanhusten määrä kasvaa ja lääketieteen mahdollisuudet hoitaa edelleen paranevat, mutta tuottavuus laskee ja huoltosuhde heikkenee. Valitettavasti vasemmiston kaavoitushistorialla ja taloudenhoitoeväillä eivät ongelmat ratkea. Kunnallistaloutta on hoidettava vastuullisesti ja on oltava valmiutta myös omaisuuden myyntiin ja palveluiden hankkimiseen alihankintana silloin, kun alueella on markkinat ja tuottajia.
Terve veropolitiikka:
Veroäyri ei saa nousta. Kyse on tahtotilasta. Jos niin päätetään ja halutaan, niin se pitää. Jokaista palvelutuotannon aluetta tulee kehittää sen tehokkuutta silmällä pitäen. Omaa tuotantoa tulee myös altistaa ulkopuoliselle kilpailulle, jotta nähdään sen laatu- ja kustannus. Turkulaisten veronmaksu lepää ahkerien ja koulutettujen kaupunkilaisten harteilla. Heidän sitoumustaan tärkeään tehtäväänsä ei tule horjuttaa eikä heitä tule sillä syyllä ajaa naapurikuntiin. Lopputulos olisi naapureita korkeampi veroaste ja huonommat, juustohöylällä säästetyt palvelut.
Terve kuntarakenne:
Kunnat ovat muodostuneet, kun vielä liikuttiin hevosilla. Nyt kuntarajat ovat keinotekoisia ihmisten liikkuessa työhön, koulutukseen, harrastuksiin, kauppaan ja palveluihin hyvin nopeasti yli kuntarajojen. On kuntalaisten rahojen heittämistä hukkaan, että kalliita kunnallistekniikoita kaivetaan routaiseen maahan vain, jotta houkutellaan asukkaita samalla alueella vaihtamaan kuntarajan toiselle puolen. Kaavoitusta ja liikenneratkaisuja tulee tarkastella alueen asukkaiden eikä kunnan asukkaiden näkökulmasta. Nyt saamme siis kalliimmalla huonompaa yhdyskuntarakennetta tällä seudulla. Seutukunnan tulee muodostaa yksi kokonaisuus ja vahvistaa asemaansa suhteessa muuhun Suomeen eikä naapurikuntaan. Vain siten saamme terveen rakenteen tulevaisuuden Turun seudulle.
Terve keskusta:
Terve kaupunkikeskusta on elävä. Kävelijöillä tulee olla tilaa ja kauppojen tulee kyetä houkuttelemaan asiakkaita. Julkinen liikenne tulee luonnollisesti aina kaupunkien keskustoihin, joten poliittisin päätöksin ei tule ajaa ihmisiä valitsemaan automarketteja ostospaikoikseen. Kun keskustan kauppiaat ovat nyt valmiit itse rahoittamaan torin alle parkkihallin, joka mahdollistaa tuulelta ja sateelta suojassa liikkumisen torin seudun kaupoissa tulee se ehdottomasti nyt toteuttaa. Samalla saamme torilta pois myyjien kuorma-autot ja kaduilta parkkipaikkaa etsivät autot. Autojen keskusta muuttuu ihmisten keskustaksi ja kauppojen elinehdot paranevat. Seurauksena on elävä keskusta. Pohjoisella pallonpuoliskolla toimitaan kaikkialla näin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)