Rohkeita linjauksia perusterveydenhuoltoon

Maan hallituksen tulisi tehdä rohkeita linjauksia perusterveydenhuoltoon. Jos niitä ei tehdä nyt, ongelmat ovat valtavia neljän vuoden kuluttua. Hallitus aikoo käynnistää terveyden edistämisen politiikkaohjelman. On kiinnostavaa nähdä, mitä se tuo tullessaan. Terveyden edistämisen politiikkaohjelma kääntää katseen perusterveydenhuollon pelastamiseen. Terveyden edistäminen ei onnistu ilman toimivaa perusterveydenhuoltoa.

Edellisen hallituksen aikana saatiin hoitotakuu erikoissairaanhoitoon. Nyt tarvittaisiin politiikkaohjelma perusterveydenhuollon pelastamiseen.

Hallitusohjelman mukaan nyt arvioidaan myös hoitotakuun toimivuus ja tehdään tarpeelliset muutokset aikarajoihin ja toimintamalleihin. Hoitotakuu eli kuuden kuukauden hoitoon pääsyn aikaraja ei ole potilasystävällinen eikä kustannustehokas. Päämääränä pitäisi olla, että aiheellinen hoito annetaan järjestelyjonon puitteissa.

Hallitusohjelman linjanvetoa Kela-korvausten taso on outo ja perusteeton. Hammaslääkärin palkkioista maksettavien Kela-korvausten tasoa muutetaan niin, että todellinen korvaustaso nousee 40 prosenttiin korvausperusteesta. Linjaus ei kuitenkaan koske lääkärinpalkkioita.
Sairausvakuutusjärjestelmän uudistamista pohtinut komitea ehdottaa kuitenkin korvaustason nostamista myös lääkärien osalta.

Merkittävää hallitusohjelmassa on kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain yhdistäminen laiksi terveydenhuollosta. Yhdistämiseen kuluu vielä pitkä aika.

Lääkäriliiton mielestä asioita pitäisi katsoa enemmän yhteisestä asiakkuudesta kuin erillisistä laeista käsin. Esimerkiksi vanhustenhuolto tulee hyvin lähelle perusterveydenhuoltoa, erikoissairaanhoitoa ja sosiaalihuoltoa. Jos edes terveydenhuolto saadaan yhteen lakiin, se jo todennäköisesti helpottaa potilaan hoitoa.

Järjestelmien rajapinnat aiheuttavat yleensä kustannusten nousua ja palveluketjujen tökkimisiä. Mutta lakienkaan yhdistämien ei vielä yksin takaa palveluketjujen sujuvuuden lisääntymistä, mitä hallitusohjelma myös haluaa edistää.

Puolueilla on eroja

Turun talous ja hallitussopimus ovat aiheuttaneet vilkasta keskustelua. Valtuutettu Lehtinen (TS 4.10.) pyrkii puolustautumaan, ettei Turun SDP ole talousuudistusten jarru. Valtuutettuna ja terveyslautakunnan varapuheenjohtajana olen kokenut, että Turun vasemmiston politiikka juontaa 70-luvulta. Talouden vakauttaminen vaatii toimintatapojen muutoksia ja uudistamista, joita vasemmisto on vastustanut. Erityisesti sosiaali- ja terveystoimen tulee olla aktiivinen ratkaistaessa Turun talousongelmia, sillä se muodostaa puolet kaupungin menoista ja järjestää tärkeät palvelut turkulaisille.

Suomessa on vanhuksia sijoitettu pitkäaikaisvuodeosastoille sairaaloihin ja vanhainkoteihin huomattavasti enemmän kuin muissa pohjoismaissa. Suomi onkin vanhustenhoidossa OECD:n laitostunein maa ja Turku puolestaan suomalaisia vertailukaupunkejaan laitosvaltaisempi. Turussa vasemmisto kannattaa laitosvaltaista vanhustenhoitoa.

Terveydenhuollossa Kokoomus on tuonut esille keinoja uudistaa palvelutarjontaa. Terveyskeskuksessa on jatkuva lääkärivaje, mutta rekrytointiongelmaa helpottavat uudistukset eivät vasemmistolle ole kelvanneet.

Lastenhoidossa vasemmisto painottaa kunnallista päiväkotihoitoa, kun porvarillinen politiikka painottaa vanhempien mahdollisuutta valita kotihoidon ja päiväkotihoidon välillä. Sekä vanhusten että lasten hoito kotona onkin yleensä omaisten toive. Kunnalle rakennusinvestoinnit ovat näin pienemmät, henkilökuntaa tarvitaan vähemmän ja lisäarvona palvelut toteutetaan siellä, missä niitä myös tarvitaan.

Kokoomus on kannattanut myös maksusetelin käyttöä. Vasemmisto on sitä vastustanut. Sen avulla olisi mahdollista saada lisää rahaa sosiaali- ja terveyssektorin käyttöön vastineena sille, että asiakas voi vapaasti valita palvelun tuottajan. Vanhustenhuollossa palvelusetelin puuttuminen on johtanut siihen, että vanhus ajautuu vasten omaa tahtoaan kokonaan kaupungin pitkäaikaispaikalle. Se ei ole vanhuksen tai kaupungin talouden edun mukaista.

Vasemmisto haluaa painottaa kunnan itse tekemää työtä, jonka varmimmin takaa kunnallinen laitos ja monopolistinen palvelurakenne. Laitoshoito on kallista ja usein tarpeetontakin eikä se takaa palveluiden saannin laatua tai tasa-arvoa. Esimerkiksi terveyskeskuslääkärin odotusajat vaihtelevat 3 – 76 päivään eri puolilla Turkua.

Ensi vuosikymmenellä huoltosuhde heikkenee suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle eikä talouskasvu ole yhtä ripeää kuin tällä vuosikymmenellä. Kannatan ehdottomasti hallitussopimuksen solmimista myös ensi vaalikaudelle, sillä vain yhteistyöllä uudistus on mahdollista. Sen tulee olla kuitenkin päämäärätietoisempi ja keinoiltaan nykyistä modernimpi. Turun tulevaisuuden kannalta ei voi jatkaa vanhaa politiikkaa, joilla talousvaikeuksiin on jouduttu. Parhaiten uudistukset onnistuisivat, jos demaritkin voisivat siinä olla mukana, mutta uudistumista se heiltä vaatii.

Lehtinen oli oikeassa kirjoituksensa lopussa: kansa päättää. Kansan on tärkeä tietää, että puolueilla on eroja. Nykyisellä palvelutuotantotavalla Turku ei selviä.

Nuorten mielenterveystyö kärsinyt resurssien puutteesta

Aamulehti arvosteli pääkirjoituksessaan 4.10. Lääkäriliiton näkemystä, että aseluvan edellytyksenä ei tulisi olla lääkärintodistus. Toisin kuin pääkirjoituksessa annetaan ymmärtää, ei kyseessä ole ”etujärjestön selkäydinreaktio”.

Lääkäriliitto jakaa täysin yhteiskunnan hädän ja tarpeen toimia Jokelan ja Kauhajoen julmien sekä käsittämättömien tekojen jälkeen. Lääkäri joutuukin useasti tilanteeseen, jossa potilas tai hänen omaisensa vaativat lääkäriltä toimia, joista ei ole apua hoidossa.

Sisäministeriö haluaa lääkäreiltä todistusta aseluvan edellytyksenä. Samaan aikaan sosiaali- ja terveysministeriö vaatii lääkäreitä pitäytymään vain vaikuttavassa hoidossa ja tutkimuksessa, mikä kuuluukin lääkärin eetokseen. Edellyttämällä aseluvan hakijalta rutiinitodistusta, Jokelan ja Kauhajoen kaltaisia tragedioita ei voi välttämättä estää. Siihen on olemassa muita vaikuttavampia keinoja.

Potilaan sairaushistoria ei ole luotettava ennuste luvan osalta. Luotettavammat merkinnät löytyvät poliisin arkistosta ja puolustusvoimien tiedoista. Yksittäisellä lääkärillä ei ole käytössään kansalaisten koko sairaushistoriaa eikä yksittäinen käynti anna edellytyksiä luotettavalle todistukselle. Jos halutaan luotettava lääketieteellinen arvio terveydestä aseluvan edellytyksenä, se vaatii moniammatillista ja pitkäkestoista tutkimusta osastolla.

Vaade lääkärintodistuksesta aiheuttaa jopa väärää turvallisuuden tunnetta. Toisaalta epäily, ettei aselupaa saa, voi estää henkilöä hakeutumasta tarvitsemaansa hoitoon. Masennuksesta tai muusta psyykkisestä ongelmasta kärsinyt ihminen voi toki myös olla vastuullinen aseen omistaja ja stigmatisointia tulee välttää. Potilaan täytyy myös yleisesti voida luottaa lääkärin vaitiolovelvollisuuteen.

Kauhajoen tragedia osoittaa, että Suomi on muuttunut ja yhteiskunnan on siihen nyt vastattava. Lääkärit toivovat yhteiskunnalta riittäviä resursseja väestön terveyden turvaamiseen. Nuorten mielenterveystyö on tunnetusti kärsinyt resurssien puutteesta. Resurssit tulee kuitenkin kohdistaa mahdollisimman vaikuttavasti ja siksi Lääkäriliitto on vastustanut sisäministeriön ehdotusta. Kauhajoen tragedian takana olevaa ongelmaa tai itse aselupaa ei tule medikalisoida.