Miten lasten päivähoitoa tulee Suomessa kehittää?

Nykytutkimusten mukaan alle kouluikäisten lasten päivittäinen hoito on yksi pysyvimmin yksilön kehitykseen ja terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Keskustelu siitä, miten lasten hoitoa ja erityisesti päivähoitoa tulee kehittää, on tarpeellista ja ajankohtaista. Sekä yksilöiden kehityksen että Suomen tulevaisuuden kannalta oleellista on, miten hyvin yhteiskunta onnistuu tukemaan vanhemmuutta.

Suomen kaltaisessa rikkaassa tietoyhteiskunnassa luulisi olevan itsestään selvää, että tutkittuun tietoon pohjautuen lapsille pyritään tarjoamaan optimaaliset kasvuedellytykset. Kuitenkin lasten päivähoitokysymyksissä näyttää painottuvan yhteiskuntapoliittiset, markkinataloudelliset ja työvoimapoliittiset näkemykset tai muulla tavoin aikuisten edut ja tarpeet.

Usean, oman alansa kapeasta näkökulmasta katsovan asiantuntijan mielestä Suomen tulevaisuutta parannetaan lisäämällä pienten lasten julkista päivähoitoa. Suomen kilpailukyvyn uskotaan riippuvan siitä, miten varhain ja tehokkaasti lasten tiedollista kehitystä aletaan edistää muuttamalla päivähoito yhä selvemmin osaksi koulutusjärjestelmää. Ammattilaisten hoitaessa lapsiryhmiä arvellaan jopa syrjäytymisen vähenevän varhaiskasvatuksen tasokkaan tasapäistämisen voimalla. Kuka puhuu lasten ja heidän terveen kehityksensä puolesta?

Lapsen tunne-elämän tukeminen tärkeää

Kehityspsykologia ja pikkulapsipsykiatrinen tutkimus on viime vuosina tuottanut runsaasti uutta, osin mullistavaakin tietoa ja tarkempaa ymmärrystä lasten kehityksellisistä perustarpeista. Keskeiseen asemaan ovat nousseet hoitavien, tunnetasolla tärkeiden aikuisten ja lapsen välinen varhainen vuorovaikutus sekä läheiset kiintymyssuhteet.

Mielen osa-alueita ei pidä varhaiskasvatuksella lähteä yksipuolisesti kehittämään kokonaisuuden kustannuksella. Esimerkiksi tiedollinen, kognitiivinen toiminta perustuu tunteisiin ja on siten jatkuvasti riippuvainen emotionaalisesta kehityksestä. Kyky ymmärtää merkityksiä, hahmottaa syy-yhteyksiä ja kokonaisuuksia, kyky luovaan ajatteluun ei kypsy tietomääriä lisäämällä, vaan aikuisen ja lapsen välisen ihmissuhteen kautta.

Nykyinen aivotutkimus antaa viitteitä jo siitä, että aivojen kuorikerroksella tapahtuva tietojenkäsittely on lapsilla nopeutunut, mutta aivojen syvempiin osiin kuuluva vaiheittainen tunnetason kypsyminen vie edelleen yhtä paljon aikaa kuin aina ennenkin. Tämän kehityksellisen epäsuhteen vuoksi aivojen ja mielen, myös kognitiokyvyn, kypsyminen edellyttää kaikilta kasvattajilta ja yhteiskunnan päättäjiltä entistä enemmän lapsen tunne-elämän kypsymisen tukemista. Tämä tarkoittaa panostamista inhimilliseen vuorovaikutukseen ja aikuisten emotionaalista läsnäoloa eli hoitoa, joka parhaiten onnistuu kotona.

Pysyvä ihmissuhde tärkeä pienelle lapselle

Tärkein tasapainoisen kasvun edellytys alle kouluikäisillä lapsilla on turvalliset, pitkät ihmissuhteet. Perheen sisäiset kiintymyssuhteet ovat lapsen emotionaalisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksen perusta. Esimerkiksi lapsen kyky omien aggressioittensa ja impulssiensa hallintaan pohjautuu vanhempien mahdollisuuksiin säädellä lapsen tunnetiloja varhaisen vuorovaikutuksen välityksellä.

Suurissa päiväkotiryhmissä ja vaihtuvien hoitajien kanssa tällainen tarkka, yksilöllinen säätely ei onnistu. Niinpä vanhemmat ja perheen sisäiset kiintymyssuhteet tarjoavat parhaat kasvuedellytykset pienille lapsille. Alle 3-vuotiaiden lasten kohdalla eli aivojen kiihkeimmän kehitysvaiheen aikana tämä tosiasia ei saa hukkua yhteiskuntalähtöiseen ja aikuiskeskeiseen päivähoitokeskusteluun.

Infektiot vaikuttavat myös kognitiiviseen kehitykseen

Lasten sijoittaminen suuriin ryhmiin liian varhain altistaa heidät ja heidän vanhempansa myös valtavalle määrälle infektiosairauksia, joilla saattaa olla vaikutusta myöhempään fyysiseen ja kognitiiviseen kehitykseen. Suuret päivähoitoryhmät ovat infektioiden tehosekoittimia.

Jos aikuiset saisivat työhönsä liittyen saman määrän infektioita kuin lapset päivähoidossa, asiaan olisi epäilemättä jo puututtu lakisääteisesti osana työterveyshuoltoa. Välikorvatulehdusten määrä on parinkymmenen vuoden aikana lisääntynyt yli 60 %. Vähintään neljä korvatulehdusta sairastaneiden määrä on kolminkertaistunut. Yksi- ja kaksivuotiaista lapsista 60 % saa vuosittain ainakin yhden antibioottikuurin. Antibioottien haitoista kertyy koko ajan lisätietoa.

Suurissa päivähoitoryhmissä korvatulehduksen riski on 2-3–kertainen pienryhmähoitoon verrattuna. Yhdeksänkymmentäluvun alussa tehty lakimuutos, joka salli alle 3-vuotiaiden oikeuden päivähoitoon, nosti kitarisaleikkausten ja korvien putkitusten määrää peräti kolmasosalla.

Korvatulehdus laskee lapsen kuuloa 30 desibeliä, mikä tarkoittaa sitä, että tavallinen puhe muuttuu muminaksi. Useiden korvatulehduksien sairastamisen alle 3-vuotiaana on todettu johtavan keskittymisen ja puheen ymmärtämiseen heikkenemiseen sekä huonompaan lukutaitoon ja selviytymiseen matemaattisissa aineissa.

Peräti 40 % vanhempien työstä poissaoloista johtuu lapsen sairaudesta. Tämän päälle tulevat vielä lapsen vanhempiin tartuttamat infektiot. Voidaankin arvioida, että yli puolet lasten vanhempien poissaoloista johtuu lasten sairauksista.

Kotihoidon tuki ensisijainen alle 3-v:lle

Julkisia asenteita on uudelleen punnittava. Enää ei pidä jumiutua "kotivanhempi vastaan uravanhempi" –kinasteluihin. Lisäämällä kansalaisten mahdollisuuksia ajoittaa eri elämänvaiheita toimivan yhteiskunnan pitää tarjota molemmille sukupuolille kummatkin roolit. Joillekin perheille sopii parhaiten käyttää jo varhain päiväkotipalveluita, mutta sitä ei voi pitää ensisijaisena hoitomuotona. Niinpä lapsen tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi tulee Suomessa edelleen kehittää niin yhteiskunnallisia kuin työelämän tarjoamia edellytyksiä pienten lasten kotihoitoa suosiviksi.

Työmarkkinat voisivat erityisesti arvostaa niin työhönotossa kuin palkkauksessakin kummankin vanhemman lastenhoitoon panostamia vuosia vaativana ihmissuhde-, tiimityön- ja johtamiskoulutuksen muotona. Yhteiskunnan tulee kehittää pienten lasten kotihoitoa ensisijaisena lastenhoitomuotona mm. kotihoidontukea parantamalla ja perhevapaiden joustoa lisäämällä. Vanhempien tulee saada sama yhteiskunnan tuki alle 3-vuotiaiden lastensa päivähoidon järjestämiseen hoitotavasta ja paikasta riippumatta.

Hoitopäivän pituus hallintaan
Kolmannesta elinvuodesta alkaen lapset todennäköisesti hyötyvät 2-4 tunnin mittaisista jaksoista ohjatusta lapsiryhmästä. Tällaisen päivähoidon ei tulisi ainoastaan keskittyä nykyisentyyppisesti aikuislähtöiseen lasten ohjantaan, vaan tarjota lapsille kognitiivisesti kiehtova, luovuuteen virittävä fyysinen ja sosiaalinen ympäristö sopivan kokoisissa lapsiryhmissä.

Päivähoidossa on myös määrätietoisesti pyrittävä kehittämään ja varmistamaan hoidon laatua, jota parhaiten kuvaa koulutettujen aikuisten riittävä määrä ja ennen kaikkea heidän pysyvyytensä. Lasten päivähoidossa päivittäin viettämälle ajalle pitää asettaa suositeltava ikäporrasteinen maksimipituus, onhan jopa aikuisilla vastaavat työaikasäädökset turvanaan. Ajan täytyttyä tavalla tai toisella oman vanhemman tulee voida hoitaa lasta kotona. Muutenkin julkisen päivähoidon joustavuutta tulee edelleen lisätä lasten ja perheiden yksilöllisten tarpeiden ja muuttuvien elämäntilanteiden mukaan.

Stakesin tuoreen päivähoitoraportin mukaan Suomessa pieniä lapsia hoidetaan eniten kotona 12 eurooppalaisen maan vertailussa. Suomella on erityisen hyvät mahdollisuudet kehittää pienten lasten hoitoa, myös päivähoitoa. Oleellista Suomen tulevaisuuden kannalta on se, että niin vanhemmat itse kuin yhteiskunta ja työelämä konkreettisesti arvostavat vanhemmuutta. Tämä myös on paras houkutin syntyvyyden lisääntymiseen.

Ennen muuta vanhemmat, mutta jossain määrin myös kaikki päivähoitajat ja varhaiskasvattajat tekevät maailman tärkeintä ja vaativinta työtä. He ohjelmoivat yksilöllisesti uusia ihmisaivoja sukupolviketjussa kulkevan kokemuksen ja kulttuurin kantaman viisauden pohjalta. Meidän kaikkien yhteisen edun mukaista on pyrkiä tukemaan tätä työtä kaiken sen tiedon perusteella, joka meillä nyt on olemassa jo itsekkäistäkin syistä.

Lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen,
Pienten lasten mielenterveyden maailmanjärjestön puheenjohtaja,
Mannerheimin Lastensuojeluliiton puheenjohtaja

Heikki Pälve
Toiminnanjohtaja,
Suomen Lääkäriliitto