Onko Turun saattohoitopalvelut kilpailutettava?

Turun Sanomissa on kirjoitettu päätöksestä kilpailuttaa turkulaisten saattohoitopalvelut. Turussa toimii Lounais-Suomen Syöpäsäätiön ylläpitämä Karina-koti, joka on erikoistunut saattohoitoon. Sen palveluihin on oltu tyytyväisiä. Kyseessä on kuitenkin yksityinen, ns. kolmannen sektorin toimija.

Kun kunta tekee julkisen hankinnan, sen tulee nykyisten säädösten mukaan avata se yleiselle tarjouskilpailulle eikä se voi suosia tilauksissaan ketään erityisesti. Myös edellisellä kerralla neljä vuotta sitten toiminta oli kilpailutettava ja se kilpailutettiin. Toimijoiksi tulivat Karina-kodin lisäksi Mehiläisen hoivakoti.

Kuntalaisten edun mukaista on, että palvelutuottaja on mahdollisimman laadukas. Onkin täysin väärin, että palvelutuotannon kilpailutuksissa laadulle on annettu kovin vähän painoa hinnan muodostaessa usein käytännössä ainoan merkittävän syyn valinnalle.

Terveyslautakunnassa asiassa käytiin keskustelua ja tuotiin selvästi esille, että erityisesti saattohoidossa tulee painottaa hoidon laatua palvelutuottajaa ratkaistaessa. On vaikea kuvitella, mistä löytyisi Karina-kotia laadukkaampi palveluiden tarjoaja Turussa. Kyse on siis erityisesti säädösten noudattamisesta (= on kilpailutettava) ja oikein tehdystä turkulaisia hyödyttävästi suoritetusta kilpailutuksesta (= hinta ei voi olla ainoa peruste). Tästä tulee terveysviraston kantaa vastuu kilpailutussäädökset määrittäessään. Ja tämä on lautakunnassa ohjeistettu.

Onko kilpailutus terveydenhuollossa mielekästä?

Tällä hetkellä yksittäinen turkulainen pääsee terveyskeskuslääkärin vastaanotolle 3-76 päivän sisällä yhteydenotosta. Ei voi sanoa, että meillä vallitsisi tasa-arvo kunnallisten terveyspalveluiden tarjonnassa. Terveyskeskuslääkärille ei saisi koskaan joutua odottamaan yli viikkoa. Tämä on mahdollista vain järjestelmässä, joka voi elää omaa elämäänsä ilman velvoitetta keskeisten laatumittarien täyttämiseen.

Varissuon terveysasema on vaikeasti vajaamiehitetty. Samoin Pansiossa on ollut ongelmia pitkään. On vaikea ymmärtää, miksei koko yhden tai kahden aseman perusterveydenhuollon palveluita kilpailuteta ja oteta keskeiseksi laatutekijäksi nopeaa yhteydensaantia terveyskeskuksen lääkäriin. Näin voitaisiin vahvistaa samalla muiden asemien miehitystä terveyskeskuksen omien lääkärien siirtyessä sinne ja saadessa työnsä paremmin hallintaan. Turku on kuitenkin ostanut perusterveydenhuollon lääkäripalveluita yksittäin keskimäärin seitsemän lääkärin työpanoksen verran koko kuluvan vuoden. Siinä ei ole mielestäni mitään mieltä.

Onko alihankinta kalliimpaa?

Mitä lyhyemmällä varoitusajalla ja mitä lyhyemmäksi aikaa palveluita ostetaan, sitä varmimmin niiden hinta on korkea. Tästä on hyvänä esimerkkinä Turun hammashuollon ostopalvelut vuonna 2005. Suunniteltu alihankinta ja pitkäaikainen sopimus takaavat varmimmin sopimuksen taloudellisen edullisuuden. Turun terveyskeskuksen päivystyksen kilpailutus johti selviin säästöihin päivystyksen kustannuksissa. Lisäksi se vapautti 3-4 lääkäriä päivätyöhön ilman lisäkustannuksia, minkä rahallinen arvo pelkästään on noin 200.000 – 300.000 euroa vuosittain.

Kilpailuttaa vai ei?

Kysymykseen ei voi vastata suoraan. Kuntalaisten tulee saada laadukkaita palveluita niitä tarvitessaan. Toimiessaan monopolistisesti kunta ei välttämättä takaa sen paremmin laatua kuin saatavuutta oli kyse, mistä palveluista tahansa. Valitettavasti se pätee myös terveyspalveluihin. Juuri Lääkäriliitto on aikanaan vaatinut julkisuudessa hoitotakuulakia. Syynä oli se, että kunnat eivät tarjonneet ihmisten tarvitsemia hoitopalveluita, vaan sysivät ihmiset tuskastuttavan pitkiin jonoihin.

Kun laatu on kilpailutuksessa aina yksi osatekijä, kilpailutus osaltaan edistää kuntalaisten palveluiden saantia ja palveluiden tasoa. Valitettavasti nyt, kun kilpailutusta on alettu harjoitella, on talous lähes ainoa määräävä tekijä. Lisäksi laatumittarit ovat saattaneet olla sellaisia, etteivät ne erottele tarjoajia mitenkään laadun suhteen.

Vastaus on siis lopultakin se, että kyllä tulee kilpailuttaa, mutta soveltuvissa tilanteissa ja oikein kriteerein. Terveyspalvelut eivät ole vain taloudellinen tuote, jota ostetaan ja myydään. Ne ovat keskeisintä kunnallista palvelutuotantoa, jossa ammattitaito ja laatu muodostavat tärkeimmän ulottuvuuden.

Karina-kodissa nämä ovat olleet kohdallaan, vaikka se ei olekaan kunnan oma laitos. Siis yksityinenkin voi olla hyvä ja laadukas ja tarjota kunnallisia palveluita. Mutta kaikki toimijat tulee lähtötilanteessa asettaa samalle viivalle. On ymmärrettävää, että kun käsitteet ”saattohoito” ja ”kilpailutus” yhdistetään mielleyhtymä saattaa antaa kuvan välinpitämättömyydestä ja arvojen puuttumisesta. Tästä ei ole olut kyse Turun saattohoidon järjestämisessä edellisen sen paremmin kuin tämänkään vaalikauden aikana.