Puolueilla on eroja

Turun talous ja hallitussopimus ovat aiheuttaneet vilkasta keskustelua. Valtuutettu Lehtinen (TS 4.10.) pyrkii puolustautumaan, ettei Turun SDP ole talousuudistusten jarru. Valtuutettuna ja terveyslautakunnan varapuheenjohtajana olen kokenut, että Turun vasemmiston politiikka juontaa 70-luvulta. Talouden vakauttaminen vaatii toimintatapojen muutoksia ja uudistamista, joita vasemmisto on vastustanut. Erityisesti sosiaali- ja terveystoimen tulee olla aktiivinen ratkaistaessa Turun talousongelmia, sillä se muodostaa puolet kaupungin menoista ja järjestää tärkeät palvelut turkulaisille.

Suomessa on vanhuksia sijoitettu pitkäaikaisvuodeosastoille sairaaloihin ja vanhainkoteihin huomattavasti enemmän kuin muissa pohjoismaissa. Suomi onkin vanhustenhoidossa OECD:n laitostunein maa ja Turku puolestaan suomalaisia vertailukaupunkejaan laitosvaltaisempi. Turussa vasemmisto kannattaa laitosvaltaista vanhustenhoitoa.

Terveydenhuollossa Kokoomus on tuonut esille keinoja uudistaa palvelutarjontaa. Terveyskeskuksessa on jatkuva lääkärivaje, mutta rekrytointiongelmaa helpottavat uudistukset eivät vasemmistolle ole kelvanneet.

Lastenhoidossa vasemmisto painottaa kunnallista päiväkotihoitoa, kun porvarillinen politiikka painottaa vanhempien mahdollisuutta valita kotihoidon ja päiväkotihoidon välillä. Sekä vanhusten että lasten hoito kotona onkin yleensä omaisten toive. Kunnalle rakennusinvestoinnit ovat näin pienemmät, henkilökuntaa tarvitaan vähemmän ja lisäarvona palvelut toteutetaan siellä, missä niitä myös tarvitaan.

Kokoomus on kannattanut myös maksusetelin käyttöä. Vasemmisto on sitä vastustanut. Sen avulla olisi mahdollista saada lisää rahaa sosiaali- ja terveyssektorin käyttöön vastineena sille, että asiakas voi vapaasti valita palvelun tuottajan. Vanhustenhuollossa palvelusetelin puuttuminen on johtanut siihen, että vanhus ajautuu vasten omaa tahtoaan kokonaan kaupungin pitkäaikaispaikalle. Se ei ole vanhuksen tai kaupungin talouden edun mukaista.

Vasemmisto haluaa painottaa kunnan itse tekemää työtä, jonka varmimmin takaa kunnallinen laitos ja monopolistinen palvelurakenne. Laitoshoito on kallista ja usein tarpeetontakin eikä se takaa palveluiden saannin laatua tai tasa-arvoa. Esimerkiksi terveyskeskuslääkärin odotusajat vaihtelevat 3 – 76 päivään eri puolilla Turkua.

Ensi vuosikymmenellä huoltosuhde heikkenee suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle eikä talouskasvu ole yhtä ripeää kuin tällä vuosikymmenellä. Kannatan ehdottomasti hallitussopimuksen solmimista myös ensi vaalikaudelle, sillä vain yhteistyöllä uudistus on mahdollista. Sen tulee olla kuitenkin päämäärätietoisempi ja keinoiltaan nykyistä modernimpi. Turun tulevaisuuden kannalta ei voi jatkaa vanhaa politiikkaa, joilla talousvaikeuksiin on jouduttu. Parhaiten uudistukset onnistuisivat, jos demaritkin voisivat siinä olla mukana, mutta uudistumista se heiltä vaatii.

Lehtinen oli oikeassa kirjoituksensa lopussa: kansa päättää. Kansan on tärkeä tietää, että puolueilla on eroja. Nykyisellä palvelutuotantotavalla Turku ei selviä.