torstai 16. lokakuuta 2008

Potilasturvallisuus vaatii voimavaroja

Erehtyminen on inhimillistä. Vain pieni osa hoitovahingoista tai vaaratilanteista johtuu yksilöiden erehtymisestä. Ne johtuvat useimmiten järjestelmissä piilevistä olosuhteista, joiden ehkäisy on vaikeaa.

Virheen tehneen yksilön syyllistäminen ja rankaisu eivät vähennä vahinkoja, vaan johtaa pikemminkin vahinkojen salailuun. Tästä seuraa inhimillistä kärsimystä, taloudellisia menetyksiä, luottamuksen väheneminen terveydenhuoltoon, turhia puolustuksellisia tutkimuksia ja hoitoja potilaille sekä työntekijöiden tyytymättömyyttä.

Tanskassa hyväksyttiin asiaa koskeva laki vuonna 2003. Keskeistä laissa on se, että terveydenhuollon ammattihenkilön on pakko ilmoittaa potilasvahingosta eikä hän voi joutua syytetyksi vahingosta sen seurauksena, että hän tekee tätä koskevan ilmoituksen. Tämän ansiosta ilmoituskynnys on madaltunut.
Lain mukaan sairaalan on rekisteröitävä ja käsiteltävä ilmoitukset.

Haittatapahtumista on saatu kerättyä ja analysoitua tietoa opiksi kaikille toimintayksiköille. Monet kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa 10 % sairaalapotilaista joutuu jonkun haittatapahtuman kohteeksi ja puolet tapahtumista olisi ollut estettävissä. Luvut ovat hämmästyttävän yhtäläisiä eri puolilla maailmaa. Huomattavasti enemmän terveydenhuollossa tapahtuu ns. läheltä piti –tilanteita, joissa haittatapahtuma onnistutaan välttämään henkilökunnan hyvän toiminnan seurauksena. Jokaisen potilaan hoito on lopultakin yksilöllinen tapahtuma, mikä tekee työstä vaativan.

Suomessa Lääkäriliiton laatuneuvosto on toiminut yhtenä aloitteentekijänä potilasturvallisuuden edistämisessä jo muutaman vuoden ajan. Laatuneuvostossa ovat edustettuina myös Lääkäriseura Duodecim, Finska Läkaresällskapet sekä Lääkäripalveluyritysten Yhdistys. Lääkärijärjestöjen näkemyksen mukaan virhetilanteista oppimisen tulee olla osa ammatillista kehittymistä eikä sitä tule liittää sanktiojärjestelmään. Virhetilanteiden käsittelyyn tulee saada valtakunnalliset toimintaohjeet ja alueelliset henkilöresurssit.

Suomalaisessa terveydenhuollossa on hyviä kokemuksia potilasturvallisuuden edistämisen projekteista. Eri puolilla käynnissä olevista pilottiprojekteista tulee päästä pysyviin käytäntöihin ja käytössä oleva terminologia tulee sopia valtakunnallisesti. Yhtenäiset raportointikäytännöt mahdollistavat sen, että tietyn haittatapahtuman esiintyessä eri puolilla maata voidaan tästä valtakunnan tasolla ottaa opiksi ja muuttaa toimintakäytäntöjä.

Keskeistä on asennemuutos, jonka seurauksena haittatapahtumista ja läheltä piti –tilanteista uskalletaan raportoida ilman perinteistä syyllisen etsintää. Asian tärkeys on tiedostettu, mutta merkittävää muutosta ei voi tapahtua ilman resursointia.

Lääkäriliitto on esittänyt sosiaali- ja terveysministeriölle potilasturvallisuuden edistämiseen lisää voimavaroja. Ministeriöön ja ainakin yliopistosairaanhoitopiireihin tulee saada kansainvälisten esimerkkien mukaisesti potilasturvallisuuden vastuuhenkilöt, jotka voisivat päätoimisesti edistää tätä tärkeää asiaa. Tämä panostus johtaisi parempaan toimintakulttuuriin ja siitä hyötyisivät niin terveydenhuollon työntekijät kuin ennen kaikkea potilaat.

Jokainen järjestelmä toimii niin hyvin kuin se on suunniteltu toimimaan. Terveydenhoitojärjestelmässä ei ole vielä panostettu haittatapahtumien systemaattiseen vähentämiseen. Siitä kärsivät sekä työntekijät että potilaat. Pienikin vähenemä haittatapahtumien määrässä johtaa parempaan hoitoon ja merkittäviin säästöihin hoidon kustannuksissa.

Heikki Pälve ja Lääkäriliiton koulutusjohtaja Hannu Halila

Ei kommentteja: